Museossa käyttäytymisestä ja kontekstin voimasta

Melkein sattumalta pystytin näyttelyn Suomen valokuvataiteen museoon. Kiinnostavaa kuvamateriaalia kertyi, kun olin kolme kuukautta Kakuman pakolaisleirillä keräämässä dokumenttikirjan aineistoa. Haastattelujen tekemisen ja havainnoinnin ohessa kuvasin taskukameralla muistiinpanoja pitkää kirjoitusprosessia varten. Kuvat dokumentoivat pysyväksi muuttuneen pakolaisleirin asukkaita, miljöötä ja olemisentapaa. Osa niistä alkoi tuntua mielenkiintoisilta myös haastattelu- ja havainnointimateriaalista irrallaan, vaikka kuvien tekninen laatu on sattumanvarainen, enhän ole ammatiltani valokuvaaja vaan kirjoittaja.

Pidin elokuussa 2009 näyttelyn työhuonesaarellani Harakassa, ja syyskuussa 2010 pystytin toisen näyttelyn Suomen valokuvataiteen museon Prosessi-tilaan.

***

Valokuvataiteen museon Pakolaiskaupunki – kertomuksia Kakuman leiriltä –näyttelyn kanssa tuli kiire. Se valmistui viikon kaoottisen työskentelyrupeaman päätteeksi. Vain hetkeä aiemmin olin ojentanut kustantajalle ”Leiri – tarinoita ihmisistä jotka haluavat kotiin” -kirjan käsikirjoituksen.

Vedostutin kymmenkunta kuvaa. Leikkasin valokuvista ja ääninauhoista dvd-projektioita. Yhdistin lyhyitä tekstejä kuviin.

Näyttelyn pressitilaisuudessa olin oudossa seurassa. Vieressäni istui nuori valokuvataiteilija, hänen toisella puolellaan suomalaisen valokuvan grand old man. He avasivat niin ikään näyttelyt museossa. Varmuuden vuoksi korostin, etten ole valokuvaaja ja väitin hieman röyhkeästi, että mitä tahansa voi tehdä, jos vaan haluaa. Jo niin sanoessani mietin tietenkin, saako saati kannattaako mitä hyvänsä tehdä, ainakaan nyt enää, vankassa keski-iässä.

Ehkä olisi viisasta kunnioittaa museon kirjoittamattomia sääntöjä ja säästää laitoksen seinät taide- ja dokumenttivalokuvan ammattilaisten teoksille. Ehkä olisi oman itseni kannalta paras profiloitua joksikin tietyksi sen sijaan että liihun siellä täällä, kun on niin piristävää rikkoa tekemisen kategorioita.

***

Rakensin Pakolaiskaupunki-näyttelyn 1980-luvun videoharrastukseni reippaassa hengessä. Kuvasimme tuolloin kokeellisia videoita ystäväni Marja Niemen kanssa. Meillä oli hauskaa ja toisinaan voitimme palkintoja.

Näyttelyssä suosikkini on Valitut kertojat: noin 12 lähtemistä, saapumista ja jäämistä -niminen teos. Työ koostuu monien dokumentaristien painajaisesta, sattumanvaraisesti rajatuista puolikuvista ihmisistä, ns. puhuvista päistä. Mutta toisin kuin dokumentaristien puhuvat päät ”Valittujen kertojien” päät vaikenevat koko teoksen 15-minuuttisen keston ajan ja vastavaloon kuvaamieni ihmisten päällä juoksevat heidän tekstitetyt repliikkinsä.

Dvd-projektio jatkaa kolmen vuosikymmenen takaista hulvatonta tekemisen tapaa. Se ei kunnioita laadun tai puhuttelevuuden objektiivisia kriteereitä, mutta on kiinnostava.

***

Kuvan kanssa työskenteleminen kiehtoo minua edelleen vastapainona kirjoittamiselle, jonka lineaarisuus, rationaalisuus ja hitaus tuskastuttavat välillä. Pakolaisleiriltä kuvaamani materiaali tuntuu kevyeltä ja kirkkaalta haastattelumateriaalin rinnalla. Monissa kuvissa on jotain kaunista, kun taas pakolaisten puhe kertoo pitkälti erilaisista kärsimyksistä, vääryyksistä, pahuudesta ja sen sellaisesta hankalasti kohdattavasta.

Näyttelyn tekeminen oli kaoottista, mutta virkistävää, kun taas kirjan kirjoittaminen uuvutti miltei tyystin, joskin se nyt jälkikäteen tuntu myös puhdistavalta prosessilta.

En tiedä, onko pelkästään huonoa käytöstä esittää ”Valittuja kertojia” ja taskukameralla kuvattuja pakolaismuotokuvia valokuvalle pyhitetyssä museossa, mutta on ollut riemastuttavaa huomata, kuinka konteksti alkaa viedä tekijää. Jo museonäyttelyn avajaisissa minulta kysyttiin uutta näyttelyä, tällä kertaa etabloituneeseen valokuvagalleriaan. Gallerian kolmeen huoneeseen voisin halutessani pystyttää muutaman uudenkin teoksen, gallerian edustaja huomautti.
Juuri niin aion tehdä.

Teksti: Dokumentaristi Annu Kekäläinen

Annu Kekäläisen näyttely Pakolaiskaupunki - kertomuksia Kakuman leiriltä on avoinna sunnuntaihin 17.10. asti. Annu Kekäläinen on tavattavissa näyttelytilassa sunnuntaina 17.10. klo 14. Lue lisää tästä linkistä.