Meitä tarkkaillaan

Netti on arkinen työkalu ja jokapäiväinen sosiaalisten kontaktien solmukohta. Olen ollut sen käyttäjä yli kymmenen vuotta, ja silti se aina toisinaan yllättää minut. Tietokoneen äärellä yksinään naputellessa on nimittäin vaikea uskoa, että joku jossain lukee. Että sanat eivät sittenkin jää vain omalle koneelle kuin päiväkirjan sivuille.

Kirjoitin lokakuussa museon nettisivujen Kokoelmanosto -palstalle pienen tekstin valokuvaaja K-G Roosin Marimekolle kuvaamista muotikuvista ja niiden mallista, jonka nimeä en tiennyt, mutta jonka voimakasta läsnäoloa kameran edessä ihailin. Halusin tietää kuka hän on. Kysyin tietäisikö joku, vaikken pitänytkään todennäköisenä, että kukaan mallin tunnistava koskaan sattuisi lukemaan tekstini.


K-G Roos, Vuokko Nurmesniemen Alkupaita, 1957. Digitoitu alkuperäisestä negatiivista. Suomen valokuvataiteen museo.

Marraskuussa sain kuitenkin sähköpostia eräältä eläkkeellä olevalta kuvaamataidonopettajalta, joka oli opiskellut Ateneumissa 1950-luvulla, samaan aikaan kuin Roosin kuvien malli. Hän muisti nimen, joka johti minut oikean henkilön jäljille. Arvoitus ratkesi hämmästyttävän helposti. Mallin etunimi on Marianne, mutta sen enempää en vielä paljasta. Olemme sopineet haastattelusta, joten tulette kyllä vielä kuulemaan aiheesta lisää. Sain nimittäin näiden tapahtumien myötä vahvaa näyttöä siitä, että tuolla verkon loputtomissa poimuissa on ihan oikeita ihmisiä ja osa heistä lukee viestejämme. Heille kaikille haluan toivottaa ihanaa joulunaikaa!

Marjalle ja Kristianille suuri kiitos kadonneen jäljille johtaneista tiedoista.

Kokoelmanosto Maailman kaunein Marityttö on luettavissa Suomen valokuvataiteen museon nettisivuilta tästä linkistä.

Teksti: Maria Faarinen, kokoelma-amanuenssi